1. Etsi kiinnostava kuvakulma

Kiinnostavan kohteen etsiminen linssin eteen on hyvä lähtökohta hyvälle valokuvalle. Jos tavoitteena on kuitenkin saada loistava kuva, tarvitaan muutakin kuin hyvä kuvauskohde. Kuvattavan kohteen lisäksi on vähintään yhtä tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mistä ja miten kuvauskohteensa kuvaa.

Kuvan rajaus, kuvakulma ja etäisyys kohteesta vaikuttavat kaikki siihen, miten kuvan katsoja kokee ja näkee kohteen. Kannattaa siis kuvata sellaisesta paikasta, johon haluaisit kuvan katsojan asettaa.

Kun kiinnittää kohteen lisäksi huomiota kuvakulman valitsemiseen, saa aikaan paitsi kuvan kiinnostavasta kohteesta myös kiinnostavan kuvan kiinnostavasta kohteesta.

Toisinaan kiinnostava kuvakulma löytyy kuin itsestään, mutta joskus sen eteen joutuu tekemään enemmän töitä. Jos mahdollista, kuvauskohdetta kannattaa tarkastella useammalta puolelta. Kuvaajien näkee usein kyykkivän maassa tai keikkuvan varpaisillaan jakkaralla. Syy on yksinkertainen. Kiinnostavia kuvakulmia löytyy usein sieltä mistä ihmiset harvemmin katsovat maailmaa.

Kuvakulmaa etsiessä on syytä pohtia myös valokuvan rajausta, eli mitä kuvassa haluaa näyttää ja mitä jättää kuvan ulkopuolelle. Kuvauskohteesta voi valita kuvaan yksityiskohdan tai esitellä kohteen lisäksi myös sen ympäristöä. Rajata voi paitsi jättämällä asioita kuvan reunojen ulkopuolelle myös peittämällä asioita kuvasta käyttämällä elementtejä ympäristöstä.

2. Kuvaa kohteesi hyvässä valossa

Valokuvauksessa on nimensä mukaisesti kyse valon kuvaamisesta. Ei siis kannata aliarvioida valon merkitystä lopputuloksen kannalta. Sama kohde näyttää hyvin erilaiselta erilaisessa valossa.

Pääpiirteissään valo voidaan jakaa jyrkkään ja pehmeään. Valon pehmeyteen vaikuttaa valolähteen koko. Pistemäiset valolähteet kuten aurinko tai kameran salama tuottavat hyvin jyrkkää valoa, joka piirtää terävärajaiset varjot. Hyvin pehmeä valaistus, kuten pilvinen taivas, puolestaan hävittää varjot kokonaan.

Valon väri vaikuttaa siihen minkä värisiltä kohteet kuvassa näyttävät. Ihmissilmä ja digitaaliset kamerat kompensoivat automaattisesti valon värin muutoksia, jolloin kohteet pysyvät saman värisinä valon värin muuttuessa.

Aina tämä ei kameralta onnistu ja tuloksena voi olla erikoisen värisiä kuvia. Hankaluuksia on luvassa myös silloin, kun kuvassa on erivärisiä valolähteitä, esimerkiksi ikkunasta kajastavaa päivänvaloa ja kellertävämpää valoa kattolampusta. Sisätiloissa voikin olla hyvä idea sammuttaa kattovalo ja testata, josko ulkoa tuleva valo riittäisi kohteen valaisemiseen. Hyvä valaistus henkilökuvaan järjestyy usein helposti tuomalla kuvattava lähelle ikkunaa.

Pehmeyden ja värin lisäksi valon muita ominaisuuksia ovat voimakkuus ja suunta. Voimakkuus tuottaa ongelmia erityisesti silloin, kun valoa on kertakaikkiaan liian vähän tai kuvassa on sekä erittäin kirkkaita että varjoisia kohtia. Jälkimmäisessä tapauksessa kameralla ja kuvaajalla voi olla vaikeuksia päättää jättääkö kuvassa varjot tummiksi vai antaako kirkkaiden alueiden palaa puhki, eli ylivalottua. Molemmissa tilanteissa avuksi voi ottaa salamavalon tuomaan valoa pimeyteen. Jalusta on myös hyvä apu hämärässä kuvattaessa, sillä se mahdollistaa pidemmät valotusajat ilman pelkoa tärähtäneistä kuvista.

Hyvään valoon ei ole yksinkertaista reseptiä. Tasaisen ja pehmeän valon käyttäminen on usein helpompaa, sillä pistemäiset valonlähteet ovat harvoin kuvaajan kannalta parhaassa mahdollisessa paikassa ja varjot lankeavat häiritsevästi. Toisin sanoen valon suunta on huomattavasti merkittävämpi tekijä jyrkässä valossa kuvattaessa.

Kun taivas tarjoaa vain jyrkkää keskipäivän suoraa auringonpaistetta, voi kuvattavan kanssa paeta porttikonkiin tai alikulkutunneliin. Tunnelissa kuvatessa valo on tasaisempaa, sillä käytännössä koko tunnelinsuu toimii valonlähteenä.

Rakennusten, maisemien ja muistomerkkien kohdalla sama ei onnistu, joten on parempi jäädä odottamaan parempaa valoa. Usein jo pieni ja ohut pilvenhattara, joka asettuu hetkeksi auringon eteen, parantaa kuvaa merkittävästi tarjoamalla pehmeämpää valoa.

Jyrkässä auringonpaisteessa kannattaa pitää silmät auki myös erilaisten heijastusten varalta. Heijastukset tarjoavat usein kiinnostavia mahdollisuuksia kohteen valaisuun tai voivat toisinaan olla jopa itsessään kiinnostavia kuvauskohteita.

3. Etsi erilaisuutta ja vastakohtia

Jos kuvassa ei ole minkäänlaisia eroavaisuuksia, on linssinsuojus todennäköisesti unohtunut paikalleen. Erilaisuus, eli kontrasti, mahdollistaa asioiden erottamisen kuvasta. Kontrastia on valojen ja varjojen sekä värien välillä. Myös muut eroavaisuudet toimivat. Pienen asian asettaminen suuren viereen korostaa molempien kokoa. Kontrasti siis auttaa paitsi hahmottamaan asioita kuvista myös erottamaan mikä on kuvassa tärkeää. Kontrastien löytäminen ei ole hankalaa, sillä ihmisen katse kiinnittyy luonnostaan poikkeavuuksiin.

Mustavalkoisten kuvien kuvaaminen auttaa keskittymään yhteen valokuvauksen peruselementtiin: valojen ja varjojen suhteeseen. Monissa kameroissa on mahdollista muuttaa näytöllä näkyvä etsinkuva mustavalkoiseksi, jolloin valoihin ja varjoihin keskittyminen on helpompaa. Myös värikuvia kuvattaessa valojen ja varjojen suhteen tulisi olla kunnossa, muuten kuvasta tulee helposti litteän tai mitäänsanomattoman oloinen.

4. Yksinkertaista

Toisinaan saattaa tuntua, että valokuvaa ottaessa tai rakentaessa pitää kiinnittää huomiota lukemattoman moneen yksityiskohtaan. On kuitenkin olemassa monia tapoja yksinkertaistaa kuvaa siten, että niin oma kuin kuvan katsojankin huomio kiinnittyy olennaiseen. Aivan aluksi on tietysti päätettävä mikä kuvassa on tärkeää. Henkilökuvassa ihminen on yleensä taustaa tärkeämpi, ja taka-alalla kulkevat muut ihmiset, kulkuneuvot ja mainokset häiritsevät kuvaa.

Häiritseviä tekijöitä voi pyrkiä rajoittamaan kuvauspaikkaa vaihtamalla, esimerkiksi etsimällä taustalle miellyttävän miljöön tai vaikkapa lähimpään pensaikkoon sukeltamalla. Jos paikan vaihtaminen ei ole mahdollista kohteen voi pyrkiä eristämään kuvaamalla suurella aukolla siten, että kuvan tausta jää sumeaksi. Hankalassa ympäristössä kannattaa myös pysyä riittävän lähellä kohdetta, sillä monista häiritsevistä asioista pääsee eroon yksinkertaisesti rajaamalla ne kuvan ulkopuolelle.

5. Ole läsnä ja älä käske ketään hymyilemään

Ihmisen kuvaamista kannattaa ajatella aivan tavallisena vuorovaikutustilanteena. Jos olet ystäväsi kanssa lounaalla ja haluat saada hänet hymyilemään, käskemistä parempi keino on kuunnella, keskustella ja ehkäpä kertoa jokin hyvä juttu. Kuvissa ei myöskään ole lainkaan välttämätöntä hymyillä.

Kuvattaville ei ikinä kannata kertoa miten heidän ei tulisi mielestäsi olla. Se on helpoin tapa saada ihminen tuntemaan olonsa vääränlaiseksi, joka on varsin huono lähtökohta onnistuneelle kuvalle. Sen sijaan kuvattavan kehuminen ei ole ollenkaan huono idea.

Kuvattavan näkeminen ja kohtaaminen ovat lopulta kuvaustilanteessa ne kaikista tärkeimmät asiat. Jos kuvattava luottaa kuvaajaan, hän uskaltaa olla oma itsensä.

Ihmiset ottavat luonnostaan hyviä asentoja ja poseeraaminen on vain harvoille ihmisille luontevaa toimintaa. Jos siis toivot kuvattavan kääntävän katseensa vasemmalle, on usein helpompi kysyä kuvattavalta vaikkapa taulusta sillä suunnalla kuin käskeä häntä kääntämään päätään.

Lopuksi: Kokeile rohkeasti, riko sääntöjä ja älä noudata näitäkään ohjeita

Näiden ohjeiden ja vinkkien ensisijainen tarkoitus on tehdä kuvaamisesta helpompaa niin, että siihen oleelliseen – eli maailman katsomiseen – jäisi enemmän aikaa. Sillä lopulta kuvaamisessa on kysymys siitä mitä näen, ei ikinä ohjeiden orjallisesta noudattamisesta. Hyvä kuva syntyy katsomalla ja vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.