Tikkurilan nimi tulee mittayksiköstä tikkuri. Kylän alkuperäinen ruotsinkielinen nimi Dickursby on nimittäin johdettu ruotsin kielen sanasta ”däcker”. Se on tarkoittanut kymmenen nahan nippua.

Usein tikkurilla on tarkoitettu oravannahkoja, mutta yksikköä on käytetty myös esimerkiksi kymmenen hirvennahan nipusta. Todennäköisesti Tikkurila-nimi viittaa turkisten ja viljan markkinapaikkaan, joka alueella on joskus sijainnut. Se on voinut tarkoittaa myös turkiskauppiaiden asuinpaikkaa.

Puhutaan, että oravannahat olisivat joskus toimineet maksuvälineenä rahojen sijaan. Minkä arvoinen yksi tikkuri oravannahkoja siinä tapauksessa oli? Rautakauden lopun ja keskiajan alun hinnoista on hyvin vähän tietoa. Käytössä oli niin sanottu luontaistalous, joka perustui vaihtokauppaan. Tikkurin arvoa on siis hirvittävän vaikea selvittää.

Vasta 1200-luvulla ruvettiin kolikoita käyttämään yleisemmin maksuvälineenä Ruotsin valtakunnassa. Kyllä sitä aiemminkin oli kolikoita, sillä niin Ruotsista kuin täältä Suomesta on löytynyt monia hopearahakätköjä. Viikinkiajan (n. 800–1100-luvulla) alussa tänne Pohjolaankin saapui esimerkiksi itämaisia dirhemeitä. Mutta rahoja ei vielä käytetty samaan tapaan kuin myöhemmin.

Kun jalometallisia kolikoita käytettiin, laskettiin aluksi sen paino. Islamilainen dirhem oli hopearaha, joka painoi 2,97 grammaa. Islamilaisten matkailijoiden kertomuksista selviää, mitä eri eurooppalaisista kaupungeista sai yhdellä dirhemillä. Prahassa sai esimerkiksi 25 kanaa vuonna 965 ja Venäjällä sai yhden neljäsosan härästä 1000-luvulla.

Tikkurista ja oravannahoista on mainittu, että yhdellä dirhemillä sai 18 oravannahkaa. Voidaan siis ajatella, että yhden tikkurin eli kymmenen oravannahan arvo olisi voinut olla noin puoli dirhemiä. Niillä olisi siis saanut hankituksi 12 kanaa tai kahdeksasosan härästä riippuen vähän, missä päin Eurooppaa oikein liikkui.