Museo teki kesäkuun alussa arkeologisia koetutkimuksia Ylästönrannan puistoalueella sijaitsevalla kallioisella kumpareella. Paikka on aivan 1600-luvun lopun kartassa erottuvan Övitsbölen vanhan kyläkeskuksen tuntumassa. 1699 kartassa paikka on kuitenkin autio. Se ei erotu kartassa suoraan tonttimaana, mutta yksinkertaisen päättelyn perusteella siinä on aiemmin ollut asutusta.

Kumpareen kummallekin puolelle on nimittäin merkitty pellot nimiltä Österåkern ja Västeråkern, siis itäpelto ja länsipelto. Loogisesti ajateltuna pellot on nimetty kumpareella sijainneesta talosta käsin. Nykyään vanhoista peltojen nimistä kertoo tutkimuspaikan pohjoispuolelta kulkeva Itäpellontie, joka on myös Suuren Rantatien vanhempaa linjausta.

Erityisen mielenkiintoiseksi paikan tekee se, että tontti on ollut autiona jo vuonna 1699. Sieltä pitäisi siis löytyä tätä vanhempaa asutusta. Toki kumpareella on ollut myöhempääkin toimintaa. Kumpareen keskiosassa on esimerkiksi kiviaidan jäänteitä ja joitakin vuosia sitten palaneen navetan tai muun vastaavan rakennuksen hiiltyneet hirret, joihin johtaa kivinen ramppi.

Ympäristöä tutkiessa tutkimusalueen eteläreunassa erottui pieniä matalia kumpareita, jotka vaikuttivat vanhojen uunien jäänteiltä. Tällaiset uunirauniot ovat tyypillisiä keskiajan kyläkohteilla. Arkeologiset tutkimukset oli siis hyvä aloittaa niistä. Uuniraunioihin ja niiden ympäristöön avattiin pieniä koekuoppia, joiden avulla tarkastettiin olivatko rakenteet ihmisen tekemiä. Koekuopista etsittiin niin sanottuja kulttuurikerroksia. Kulttuurikerroksia voisi yhtä hyvin kutsua likamaakerroksiksi, sillä ne ovat maakerroksia, jotka ovat likaantuneet ihmisen toiminnan tuloksena. Mutta kulttuurikerros kuulostaa ehkä hienommalta.

Ylästöstä löytyi kuin löytyikin kulttuurikerroksia. Pienet matalat kumpareet osoittautuivat ihmisten tekemiksi. Useasta koekuopasta löytyi likaisten maakerrosten lisäksi palanutta savea. Savella tiivistettiin usein uunia ja palanut savi säilyy maassa yli vuosisatojen ja jopa vuosituhansien. Muita löytöjä paikalta tuli aika vähänlaisesti. Historiallisen ajan tavaraa 1700- ja 1800-luvulta, kuten liitupiipun katkelma ja fajanssia, tuli jonkin verran. Lisäksi löytyi esimerkiksi modernia pullolasia. 1699 vanhempaa tavaraa saatiin kuitenkin esille todella vähän. Tällaisia vanhempia löytöjä olivat lähinnä kaksi palaa karkeaa keramiikkaa, jonka ajoittaminen ulkonäön perusteella on hyvin hankalaa.

Ei kuitenkaan ole huono merkki, että vanhempaa tavaraa löytyi niukasti. Uudemmat tavarat olivat suurimmaksi osaksi pintakerroksista, joten niitä ei pystytty suoraan liittämään löytyneisiin rakenteisiin. Tämä tarkoitti sitä, että rakenteet vaikuttivat olevan niiden päältä tulleita esinelöytöjä vanhempia. Muilla kohteilla tekemiemme tutkimusten perusteella tiedämme, että keskiaika Vantaalla on yleensä todella vähälöytöistä.

Koska esinelöytöjä oli niin vähän, otettiin uunirakenteista hiilinäytteitä. Ne lähetetään ajoituslaboratorioon ajoitettaviksi radiohiilimenetelmällä. Sen avulla saamme tietää kuinka vanhoja uunissa poltetut hiilet ovat. Jännän äärellä siis ollaan.