Kirkonkylän pappilan vuoden 2014 kaivauksilta löydettiin valtava määrä suomuja, jotka ajoitettiin 1300–1600-luvuille. Suomuja ei ole arkeologiassa tutkittu yhtä paljon kuin kalanluita, koska ne ovat pieniä ja hauraita. Jos niitä kuitenkin löytää, tarjoavat ne tärkeää tietoa alueen kalastuksesta.

Suomut otetaan kaivauksilla talteen maanäytteisiin. Myöhemmin näytteet seulotaan ja tutkitaan. Pappilan kaivauksilta saatiin niin paljon suomuja, että joissain kohdissa näkyi enemmän suomuja kuin maata. Seulonnassa niitä kertyi monta litraa. Alue onkin todennäköisesti toiminut suomustuspaikkana.

Suomut ovat kalan verinahan luutumia. Niiden muotoerojen perusteella voidaan tutkia, millaisia kaloja alueella on pyydetty. Laji selvitetään vertailemalla arkeologista suomua vertailuaineistoon mikroskoopin avulla.

Suomujen pitää kalalajin tunnistusta varten olla varsin hyvin säilyneitä, sillä läheistä sukua olevien kalojen suomut ovat hyvin samantapaiset. Parhaiten säilyneet suomut kuvataan iän ja kalastusajankohdan määritystä varten.

Mitä kaloja ennen syötiin?

Kirkonkylän pappilan suomujen tutkimus paljasti, että särkikalat olivat keskiajalla suosittuja. Ne ovatkin ahvenen ohella Suomen runsaslukuisimpia kaloja.

Särkikalojen suomuja oli aineistosta peräti 96 %. Särkikalojen suomut kuitenkin rikkoutuvat muita suomuja helpommin, joten saman suomun palaset on voitu laskea eri suomuiksi. Lajeista tunnistettiin särki, lahna, pasuri sekä säyne.

Kirkonkylän asukkaat hyödynsivät myös muita lähialueen vesistöistä saatavia kaloja, sillä aineistosta löytyi sekä ahvenen että hauen suomuja.

Särkikaloja pidetään usein nykyään roskakaloina, mutta keskiajalla niillä oli paljon parempi maine. Niitä lisättiin esimerkiksi keittoihin tai kuivattiin myöhempää käyttöä varten. Särkiä, ahvenia sekä haukia kuivattiin myös veronmaksuvälineiksi.

Kala oli hyvin tärkeä osa keskiaikaista ruokavaliota, varsinkin paaston aikana, kun muun lihan syöminen oli kiellettyä. Kirkonkylän pappilan asukkaat kuuluivat ylempään yhteiskuntaluokkaan. Siksi osteologisessa analyysissä on löytynyt myös joitakin arvostettujen kalojen kuten lohen ja turskan luita.

Milloin ihmiset kalastivat ja minkä ikäisiä kaloja pyydettiin?

Kalalajin lisäksi suomut voivat kertoa kalan iästä ja kalastusajankohdasta. Kalat kasvavat koko elämänsä. Kasvun näkee niiden suomuissa olevista kasvurenkaista, puiden kasvurenkaiden tapaan.

Talvella kalat kasvavat hitaammin kuin kesällä. Kasvurenkaat näkyvät silloin tiheämpänä viivana eli talvivyöhykkeenä. Talvi- ja kesävyöhykkeiden laskeminen suomun keskuksesta reunaan voi kertoa kalastustavoista: kalastivatko ihmiset valikoivasti vain vanhoja ja suuria yksilöitä vai syötiinkö myös pienempiä kaloja.

Tutkimalla suomun reunaa voidaan myös selvittää, mihin vuodenaikaan kala on pyydetty. Kalastustapojen lisäksi kalastusajankohdasta voi päätellä esimerkiksi, mihin vuodenaikaan esihistoriallista asumusta on käytetty.

Suomujen analyysi paljasti, että keskiajan Kirkonkylässä kaloja pyydystettiin pääosin keväällä ja kesällä. Silloin esimerkiksi verkkokalastus oli helpompaa. Ihmiset myös vaikuttavat suosineen iäkkäämpiä ja suurempia särkikaloja.

Veronica Lee, FM

*

Kirkonkylän pappilan kaivauksista ja osteologisesta aineistosta sekä suomujen analyysistä voi lukea lisää seuraavista teoksista:

Colley, S.M., 1990. The analysis and interpretation of archaeological fish remains. Archaeological Method and Theory, 2: 207-253.

Kivikero, H. 2015. Vantaa Kyrkoby Prästgården. Osteologinen analyysi vuoden 2014 aineistosta (KM 39918).

Raitaniemi, J., Nyberg, K. ja Torvi, I. 2000. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL. (erityisesti luku 10)

Väisänen, R. 2016. Kolme kylää: Vantaan keskiaikaisten ja uuden ajan alun kylätonttien arkeologiset tutkimukset 2008-2014. Vantaa: Vantaan kaupunginmuseo