Kirkonkylän kantatilojen nimet ilmestyivät katukuvaan

Kävimme museomestari Mats Miinalaisen sekä museon harjoittelijoiden kanssa nimeämässä Helsingin pitäjän kirkonkylän kantatalot. Itse nimet ovat tietysti nyt kiinnitettyjä kylttejä paljon vanhemmat. Ne periytyvät vähintään 1700-luvulle, osa voi olla sitäkin paljon vanhempia.

Daniksen tila on usean muunkin kylän talon tapaan saanut nimensä henkilön nimestä. Tilan isäntänä on luultavasti aikoinaan toiminut Dan-niminen henkilö.
Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.

Kirkonkylän tilat ovat todennäköisesti saaneet alkunsa keskiajalla, kun kylään saapui ruotsalaissiirtolaisia joskus 1200–1300-lukujen taitteessa. Ruotsalaiset olivat uudisasukkaita ja saapuivat omasta näkökulmastaan uudelle maalle. Tästä koko maakunnan nimitys Uusimaa. Ruotsalaiset rakensivat Uudellemaalle kyliä ja kylien välille teitä. Keskelle pitäjiä rakennettiin myös kirkot.

Helsingin pitäjän kirkonkylä sijaitsi siis keskellä silloista Helsingin pitäjää. Kylään oli yhtä pitkä matka joka puolelta pitäjää, ja sinne saavuttiin joka sunnuntai kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Kirkkoon tultiin niin Dickursbystä (Tikkurila), Håkansbölestä (Hakunila), Övitsbölestä (Ylästö) kuin Tölöbystäkin (Töölö).

Nedre Rutars on nimetty 1500-luvun puolivälissä tilan isäntänä toimineen Oleff Ruthin mukaan.
Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.

Kirkonkylän kantatilat kävivät monelle kirkkovieraalle kirkkomenojen vuoksi tutuksi. Monella tilalla onkin sijainnut virallinen tai epävirallinen krouvi, jossa on tarjoiltu virvokkeita janoisille vieraille. Olutta ja viinaa näyttäkin kirkonmenojen yhteydessä myydyn paljon. Kuningas Kustaa Vaasa kehotti nimittäin Suomessa toimivia voutejaan puuttumaan yleiseen tapaan myydä runsaasti olutta juhlapäivinä. Tapa oli vaarallinen eikä siitä voinut seurata mitään hyvää.

Kuninkaan väliintulon jälkeen määräykset pikkuhiljaa tiukentuivat, ja viinan ja oluen myynti siirtyi krouveille. 1700-luvulle tultaessa Kirkonkyläkin sai oman virallisen kestikievarinsa, mutta ilmeisesti juomia sai epävirallisesti muiltakin tiloilta. Kievarin paikka ei pysynyt kylässä samana, vaan vaihteli eri tilojen välillä. Historian saatossa kievari ehti toimia lähes jokaisella kylän kantatilalla.

Museomestarimme Mats Miinalainen kiinnittää nimikylttiä Nygrannaksen tilan seinään. Vaikka itse rakennus on kylän vanhimpia, on tila kylän mittapuulla nuori. Siitä kertoo nimi Nygrannas eli Uusi naapuri.
Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.

Nykyään kantatiloilla ei enää ole krouveja, vaan suurin osa tiloista on yksityishenkilöiden hallussa. Tilojen nimet ovat kuitenkin samat kuin 1700-luvulla. Uusien nimikylttien ansiosta kylässä kävellessään voi tarkastella, missä sijaitsevatkaan sen kantatilat Olofs, Danis, Nygrannas, Riddars I, Riddars II, Gammelknapas, Nyknapas, Nedre Rutars ja Juns.

Kylään ja sen tiloihin voi tutustua myös virtuaalisesti osoitteessa vantaankirkonkylä.fi.